Tumput. Sis. ohjeen ja tarinan.

No niin heipä hei. Käsityöt ansaitsevat oman plankettinsa, koska yleensä niillä on jokin tarina. 

Ei määränpää, vaan koko matka. Vaihekuva ennen kärkikavennusta.

Näiden tumppujen tarinaa jo aikaisemmin kerroin --> tässä postauksessa, mutta lyhyt kertaus tulee myös tässä, ihan kohta seuraavissa lauseissa. Jostain syystä siis äidin mitkä vaan käsineet kelpaa seuraavan sukupolven edustajille - jos omia käsineitä ei ole. Tai lähinnä että niitä ei ole - enää. Ilmeisesti ensimmäinen ajatus teinin  (minun teinin) päässä (teinit inhoaa yleistyksiä) (varmaan kaikki muutkin) tämän pulman edessä on, että - haa, äidillä on! 

Teini. Minun teini.t. (onni ja ilo on kolme ikiomaa teiniä perheessä)

Vaan ei loputtomiin riitä vietäviä käsineitä äidilläkään. Tein taannoin lumitöitä, tai minun piti mennä tekemään lumitöitä, mutta koko talossa ei ollut yhtään minun hanskoja/rukkasia/tumppuja/mitäänkäsineitä tallessa. Ainoastaan parittomia lasten hanskoja. Ja sellaiset laitoin sitten käteeni. Vasemmassa kädessäni oli neonkeltainen, oikeassa harmaa-musta raidallinen. Naapuri vitsaili tien toiselta puolen kolaa työntäessäni, että - jaa, ootko sellainen Ropin-fani?! Hahhahhehheh. 💩 ..no en oo. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin alkaa tekemään itselleni tumppuja, kun matskua eli lankoja on kyllä vähän joka nurkassa. Ei viittiis mennä  hanskoja ostamaankaan, itse asiassa sellainen vaihtoehto ei käynyt mun mielessä ollenkaan.

Aloitin nämä siis viimeviikolla ja eilen sunnuntaina (samalla viikolla) päättelin valmiiksi. Perustumput. Ja sitten ohjetta.

Lankana Novitan 7-veljestä, vähän "avattu" kerä joka ei koskaan kelvannut mihinkään, vajaa 100g. Per puikko 12 silmukkaa (yht 48s) ja puikot kokoa 3,5. Yksi puikko koivua, loput neljä bambua. Pitkä resori, jonka voi kääntää nätisti kaksinkerroin. On nätimpi. Tumpun päässä sädekavennus, kuva someen nätissä asetelmassa juuri ennen kärkikavennusta. Peukalo on peruspeukalo. Neuloin peukaloa varten apulangalle 7 silmukkaa, nostaessani ne lisäsin sivuilta vielä 3 silmukkaa, joten yhteensä peukalossa oli 17 silmukkaa. Kavennukset peukalossa tein joka kerros, onko se nyt sitten nimeltään nauhakavennus, en tiedä. Mitat oli oman käteni mukaan, eli mallailin mille kohdalle teen peukalon ja milloin alan kaventamaan ja tein toisesta samanlaisen, mutta peilikuvana. Langanpäiden päättely. Kuvat ulkona ja sisällä. Kerrotaan somessa. Done. 

Wau. Olen ihan tosi tosi iloinen, että  minulla on nyt saman parin käsineet. En osanut silmukoida tuohon päälle, "äiti", vaikka rakkaan ystäväni youtuben kanssa yhdessä yritettiin. Novitan neulekoulun hyvistä ohjeista huolimatta, mä en vaan tajunut miten se menee. 

Vähään tyytyväinen. Ei tarvii olla gussia, eikä khanelia. <3

Ite ku tekköö, niin saa mitä sattuu tulemaan. Nyt enää jännitän, huomaakohan naapuri näitä. 🙈

The End of  mieletön story. 

-amazingmom

Viikonlopun satoa.

Ei ollut sääennusteet väärässä, eikä näin ollen ollut vauvakelejä viikonloppuna. Pysyttiin kotona ja sisällä, se oli ihan fine, mutta ulkona oli silti ikkunan läpi katsottuna tosi kauniin näköistä. Taivas oli ihanan sininen ja lumiset ja kuuraiset auringon kylvyssä keikkuvat puunoksat vasten sinistä taivasta teki mielelle höpöniä. Ja harmitti kyllä ettemme voineet  siinä maisemassa olla. Liian kylmä. Taas! Unelmoin miten voitaisiin villapipot ja aurinkolasit päässä kävellä auringon paistaessa hankiin niin, että vesi valuu silmistä, oi se fiilis. 😍 Mutta ei. Ehkä helmikuussa elohopea on meille suosiollinen. Mutta koska pimeä tulee aina paitsi kesällä, niin nautiskeltiin iltaviihteestä päiväviihdettä enemmän. Keittiössä lämmitti leivinuuni ja olohuoneessa takkatuli.

Vähän erilainen ruutuaika. 

Lauantai-iltana leivoin pellillisen mokkapaloja. Niitä on syöty pitkin viikonloppua kahvin kanssa ja välillä ilman kahvia. Onneksi tämä ei ole itublogi, vaikka onhan idutkin hyviä. <-- ..pieni omantunnon kolkutus herkuttelusta, koska oikeasti minun ei pitäisi työntää suuhuni sokeria missään muodossa. Mutta oli hyvää herkkua ja mukava tehdä. Ohjeen löysin googlaamalla ja sormi osui tällä kertaa valion ohjeeseen. Toimi. Joskin olen huomannut, että aika monissa resepteissä ohje pitäisi kai tehdä puolitoistakertaisena. En tiedä onko ohjeet tehty 50cm leveiden uunien pelleille, koska usein tuntuu että meidän 60cm leveän uunin pelti ei tule ihan täyteen. Ei tullut nytkään. Kinuskikissalla on by the way ihan mielettömän paljon mielettömän ihania reseptejä, mutta minulle tulee epätoivoinen olo aina kun reseptissä lukee "vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi". Uuh. Niinpä. No vatkaappa. 🙊

Valion ohjeessa oli "vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi", se on paljon helpompi projekti, mutta sitten taas tämä versio antaa vähempi anteeksi, kun pitää sekoittaa jauhot ja neste vaahtoon. Mutta silti minä jaksan ihmetellä ja arvostaa entisaikojen talonemäntiä, että ne käsin vatkasivat voin ja sokerin vaahdoksi, kun minä en meinaa jaksaa parhaimmallakaan Kenwoodilla sitä tehdä. 

Ruokapuolen asioita. Perjantaina ostettiin tarjouspaistia cittarista ja lauantaina laitettiin tämä 1,8kg tarjous-kassler/sianniska pataan ja leivinuuniin. Ja niin me saimme aterialle nyhtöpossua. Tykkäsin. Siinä eineshyllyn n. 5 euron valmis nyhtäri jokseenkin menetti merkityksensä. Revityn lihan vierellä lautasella oli ihan perus Van Gogh-perunaa (mukavan jauhoisia) oivariininokareella ja pakasteesta keitettiin kruunukasviksia tuomaan väriä. Me ei kovin hifistellä ruoka-asioissa. Siis perjantainahan me söimme einesmaksalaatikkoa ja sinistä lenkkiä pannulla paistettuna 😄 En ottanut kuvia niistä, enkä kyllä revitystä possustakaan. 

Sunnuntaina ei tehty mitään, paitsi lämmitettiin taloa ja chillailtiin ja halailtiin toinen toisiamme. Iltapuhteina sain viikolla aloittamani tumput valmiiksi, mutta teen niistä myöhemmin oman juttunsa. Koska ne ansaitsevat sen. 

- amazing mom. 

Pakkaset

Tänään ei ole ulkona kuin vajaa 15 astetta pakkasta.   Se herätti minussa seuraavia ajatuksia:

• Vauvan kanssa ei muuten ulkoilla kunnolla tänäänkään. Lupasi ensiviikolle vauvakelejä, sehän on ihan just! Onneksi on jo perjantai. Hyöty: Kotityöt ovat ajantasalla. Silti meillä on lauantaisin siivouspäivä. 

• Teini ei saa mopoa käyntiin. Se potkii sitä puolikin tuntia parinkympin pakkasessa kiroillen. Lopulta se kuitenkin käynnistyy. Samassa ajassa olisi jo varmasti kävellyt perille. Mutta ei  meidän teini. Meidän teini ei kävele. 

• Rintamiestalo nielee moteittain lämmityspuuta. Mutta se fiilis, kun saa tuijotella tulta. Ja oheistoiminnot, minusta on ihanaa askarrella sytykeruusuja. 

• Sauna tuntuu erityisen ihanalta. Voisin istua siellä 24/7. 

• Hyvä syy hyggeillä. Hyvä syy hyggeillä on myös se, että koululaiset ovat hävittäneet kaikki minun hanskat, sormikkaat ja tumput. 💔 Tein lumitöitä alkuviikosta eripari käsineet kädessä. Olin kiitollinen kuitenkin siitä, että lapset ovat onnistuneet hukkaamaan erikäsien hanskoja, joten sain kuitenkin molempiin käsiin lämmikettä. Naapuri vitsaili tien toiseltapuolelta, että -Jaa, oletko sinä sellainen Ropin-fani?!. No en oo. Onneksi mulla on pienimmät jalat, niin kukaan ei vie mun kenkiä. Sain vertaistukea ystävältä, joka kertoi että heillä on samaa, hän lähtee hiihtämään heti kun löytää jostain käsineet. 

Mun hyggeilyä eiliseltä. Aloin tekemään itselleni tumppuja. Jos osaan, aion kirjailla kämmenselkään "Äiti". Jos teinipoikani kulkee koulussa äiti-tumput kädessään, on se ainakin hellyyttävää 💙

Ristiäiset done.

Huuh. Meillä oli ihan mukavat pienet ja lämminhenkiset ristiäiset. Olen kiitollinen silti, että ne ovat takana päin ja tytöllä on nyt nimi. Seuraavat viralliset isot kemut kai sitten ovat rippijuhlat 15 vuoden päästä. 😬

Tarjottavat olivat enimmäkseen kaupan valmiita. Täytekakku ja voileipäkakku tilattiin konditoriasta. Tiikerikakun tein itse. Se oli hieno. Ja hyvää.

Kukkakimppu hankittiin paikallisesta kukkakaupasta. Kolmessa vaasissa oli lisäksi pinkkejä tulppaaneja. 

Tyttö sai nimekseen perinteisen suomalaisen nimen Laura. Tututummin Luru. 

Näihin tunnelmiin. :) 

Ristiäisressi ja arkihommia. Pienesti positiivisuutta.

Kolme yötä ristiäisiin.. aaargh. Kakut on, pöytäliinat on, kastemalja on. Kastepuku on pesty ja pinkki nauha kiinnitetty. Kahvikupit pitää hakea lainaan, kuivakakku leipoa (sittenkin tiikerikakku), karjalanpiirakat paistaa, tehdä munavoi, ostaa kukkakimput. Tälle samalle viikolle mahtuu kahden isomman lapsen arviointikeskustelut, kaksi hammaslääkäri käyntiä (joista jo unohdin toisen), kolmannella lapsella on parturi ja neljännestä ei ikinä tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Eilen kävin lainaamasta äidiltäni kahvimaitokannun ja ostin kirpparilta keksitelineen. Keksihäkkyrän, mikä se nyt onkaan. Sellainen jossa on kaksi tasoa. 

Mun sometauko kesti noin kaksi viikkoa. Mutta se auttoi, some ei ahdista enää niin paljon. En käytä sitä niin paljon kuin aikaisemmin, siitä huolimatta etten varsinaisesti tauolla enää olekaan. Luin eilen jostain artikkelia "kehu kaikkea mikä liikkuu kolmen päivän ajan". Ilmiö kuulosti mielenkiintoiselta, minusta ei ole koko ajan kehumaan kaikkea mikä liikkuu, mutta otin asiakseni kehua edes välillä. Kehuin jopa jalostajan kuluttajaneuvontaa. Siis kun en keksinyt eilen mitä tekisin ruuaksi ja kaivelin kaappeja ja löysin kuivakaapin hyllyltä Jalostajan Meksikonpata pussin. Jääkaapissa oli paketti jauhelihaa ja siitä se sitten lähti. Ruuanlaiton ohessa laitoin Jalostajan kuluttajapalvelun sähköpostiin palautetta - kiitos ruuasta, nämä pata-ainestuotteet ovat pelastaneet aika monta päivääni. Sain automaattisen vastauksen, että asiaani käsitellään mahdollisimman pian. .. .. Joka tapauksessa minulle tuli hyvä mieli. 

Kolme edellistä yötä vauvan kanssa on mennyt aika pyllylleen, tältä päivältä kaikki koululaiset ovat lähteneet kouluun ja nyt näyttää siltä, että minun on mahdollista ottaa pienet aamupäivä päikkärit. Iltapäivällä on ala-asteelaisen arviointikeskustelu, johon menen yhdessä exän kanssa. Mun on parempi olla hyvin levännyt. Olen parempi levänneenä. Ugh. 

Alkuvuoden kuulumisia

Vähän huonosti jaksoin päivittää tänne raskauskuulumisia loppuvaiheessa. Sorry! Kysykää jos haluatte erityisesti vastausta johonkin.

Tyttö syntyi 40+2 lapsivesien menolla, supistukset alkoivat heti 5min välein ja synnytys katsottiin käynnistyneeksi kotona. Synnytyksen kesto oli 3h 20min ja kaikki meni ihan hyvin, paitsi että sattui hirveesti, kun ei ehtinyt kivunlievitykset oikein hommaan mukaan. 🙈 Ehdittiin olla sairaalassa melkein 2h ennen kuin tyttö syntyi. Tyttö on terve ja kasvaa hyvin tällä hetkellä. Minä olen palautunut koko urakasta hyvin. Mitään ompeleita ei tarvittu ja olen takaisin raskautta edeltävässä painossa. Löysää vatsanahkaa / taikinamaha on silti olemassa, ettei liian täydellistä olisi. Taikinamaha tosin tuli jo ensimmäisen lapsen kohdalla ja siitä on kohta 18 vuotta. 

Vauva-arki on luonnollisesti vauvan tahtista. Kaikki tapahtuu ”syötön jälkeen”, esim kaupassa käynti, minun syömiset, suihku ja ihan kaikki. Rintaruokintaa suoritin kuukauden, josta viimeiset kaksi viikkoa oli paljon rutinaa ja erään noin puoli päivää kestäneen ruokinnan jälkeen kokeilin antaa korviketta, jota vauva ottikin ahnaasti 120ml kerralla. Lopetin imetyksen siihen paikkaan! Tyttö on tyytyväisempi, samoin minä. 

Koska vauva syntyi talvella, opeteltiin heti ulkoilemaan, 10 min kerrallaan, pikkuhiljaa ulkoiluaikaa pidentäen. Tyttö tykkää vaunuilusta - niin kauan kuin vaunut liikkuvat. Odotan kevättä tosi kovasti, koska ulkoilemaan lähtö helpottuu pukeutumisen osalta ja ulkona on enempi kaikkea, jotta siellä viihtyy myös äiti. Nyt ei oikein ole kannatusta keittää kahvia termariin ja mennä satamaan tuijottelemaan veneitä. Varsinkaan kun ne on talviteloilla pressujen alla 😂  Ja yli 10 asteen pakkasilla ei saa ulkoilla ollenkaan, en kyllä tiedä minkä ikäisenä vauva sietää yli 10 asteen pakkasilman. Täytynee kysyä neuvolasta seuraavalla käynnillä. 

Ristiäiset on parin viikon kuluttua.  Ihan hirveetä. Nimen keksiminen oli suht helppoa. Enempi stressiä aiheuttaa itse tapahtuma, kun minä en tykkää minkäänlaisista juhlista. Vauvalla on ristiäisvaatteet, mutta minulla ei. En omista yhtäkään juhlakelpoista vaatetta, enkä halua omistaa. Onkohan miten väärin äidin olla kauhtuneessa hupparissa ja kuluneissa farkuissa lapsensa  ristiäisissä? 🙈 Kummiasiat aiheutti harmaita hiuksia myös. Kummeiksi on nyt pyydetty omat mummot. Minulla ei ole sisaruksia, eikä yhtään niin läheistä sukulaista tai muutakaan tuttua ketä pyytäisin, eikä miehellä ole sen paremmin nuo asiat. Kolmanneksi stressin aiheeksi en oikein allekirjoita uskon juttuja ja minusta ei ole pakottamaan ketään lukemaan mistään kirjasta mitään, saatika laulamaan, kun voisin jo noiden vuoksi jättää koko ristiäiset pitämättä. 😬 Kahvikakut käytiin tilaamassa konditoriasta, pikkumakeat tehdään itse - varmaan mokkapaloja tms.  Mummo lupasi tuoda pullakranssin. Eiköhän tuosta koitoksesta jotenkin selvitä. 

Jälkitarkastus on käytynä. Kysyivät ehkäisystä - ei ole. 🤭 En halua käyttää hormooneita, niin siinä se sitten onkin. Vaihtoehdot on kumi, selibaatti, piuhat poikki tai ”upporikasta tai rutiköyhää”.  

Tuskastelin jossain aiemmassa päivityksessä somea. Uuden vuoden kunniaksi aloitin sometauon, väitän kirkkain silmin, että olen onnellisempi ilman somea. Tavallaan tietysti tämä blogi on some myös, mutta säästyn silti paljolta. Enempi on nyt tullut luettua blogeja ja artikkeleita ja jopa ihan oikeata kirjaa. 😅Minua kiinnostaisi tosi paljon videoblogin tekeminen, mutta en oikein halua kuvata itseäni. Ollenkaan. 🤔 Se tuntuu kuitenkin trendi olevan, että vloggaajat kuvaavat omia kasvojaan. En tiedä, täytyy miettiä. 

Kiitos ja kuulemiin. 😊