Rv 18+1. Työssäkäynti.

Pöh. En mee. Se on työt nyt tällä erää tehty. Erinäisiä vaivoja on ilmaantunut, joista lääketieteen näkökulmasta vaarallisimmat lienee olla kivuliaat supistelut mielestäni melko raskaiden (n. 50kg-80kg ja vähän yli ja vähän alle) taakkojen nostelussa / siirtelyssä, varsinkin jos mukaan lisää hieman kiertoliikettä. Tosin kuluneen viikon aikana ihan rauhallinen kävelykin 2km jälkeen saa aikaan tunteen, että ei oikeastaan haluaisi ottaa enää askeltakaan. Huimausta on myös. Luulin sen johtuvan normaalistikin matalista verenpaineista, mutta itseasiassa verenpaineeni onkin noussut. Ei vielä liian ylös, mutta minulle tavallista reilusti korkeammat. Niitä pitää nyt seurata, että nouseeko ne liian ylös. Olis ihan eka kerta koko elämän aikana, jos niin kävisi. Normaalilukemat minulle on 95/50 luokkaa. Viimeisimmät oli nyt 125/75. 

No mutta, nyt on sairausloma ja saan rentoilla, eikä tarvitse hermoilla omasta, masuaukki Elsan, työn ja työkavereiden puolesta. I'm thankfull. 

Vauvajuttuja ei ole tullut vielä hankittua yhen yhtäkään. Ensin pitää saada pari juoksevaa asiaa pois must to do listalta, kuten auton uusi tuulilasi, auton katsastus ja huhtikuusta asti mourunneen kissan suvunjatko systeemit. Nuo tapahtuu tällä viikolla katsastusta mukaan laskematta, se on vasta ensi kuussa. Mutta ehkä ensiviikolla mieleni malttaa jo perehtyä vaunuihin, turvakaukaloon, itkuhälyttimiin ja isin prinsessa bodeihin. 

Kelit ei nyt oikein helli, niin kuin varmasti jokainen Suomen taivaan alla on huomannut. Kutkuttaa kovasti mennä mylläämään kaupan lankalaareja. Keittää kahvit ja luoda silmukoita sukkapuikoille. Näillä ajatuksilla tällä kertaa. 

Rv 16+4. Punktiotulokset ok.

Niin kuin otsikossa lukeekin, oli 1:27 riskiluku sikiöseulonnassa turha hälytys. Tutkittujen kromosomien osalta ainakin tervettä tyttöä odotellaan. Niskaturvotusta ei ollut siis normaalia enempää koskaan, veriseula ja minun 38v ikä hälytteli. Ymmärtääkseni.

Odottelu on tällä hetkellä sellaista tasapaksua. Vatsa kasvaa hiljalleen, nivuskipuja on välillä ja työssä raskaimmat nostot aiheuttaa hieman ongelmia. Muuten ei mitään mainittavaa. Olo on jokseenkin tasaisen väsynyt, vaikka vauvaäppsi sanoikin, että keskiraskaus on yleensä energisintä aikaa. Kissan viikset! Voisin nukkua useammatkin päiväunet ja niiden välitkin vain loikoilla. Ruoka ei meinaa maistua, mitään ei tee mieli ja tulee ennemminkin pakon edestä syötyä, koska syötävä on. Mitään himoja ei ole. Paitsi nukkumiseen. 😝 Ruokahaluttomuuden lisäksi tässä viimepäivät olleet muutenkin jotenkin sellaisia, että on pakotettava itsensä kaikkeen. Tiskaus, pyykit. Pesulla käynti. Ei hitsi, kun ei vaan kiinnosta! Voisko vaan mennä peiton alle ja nousta marraskuun lopussa sitten synnyttämään?

Yllättävää tehokkuusoloa odotellen!

Rv 15 + 2. Lapsivesipunktio.

Heipä ja hei. 

Eilen (rv 15+1) oli vaihtelevasti kauhunsekaisin tuntein odottamani lv-punktio. Kokemuksena ei ollenkaan mukava. Neulan pisto ei ollut paha, mutta itse näytteen vetäminen ruiskuun tuntui ihan hirveältä. Ensimmmäinen vetoyritys ei onnistunut, lääkärin avustajana ollut kätilö ei "jaksanut" vastuksen vuoksi vetää näytettä ruiskuun, toisella punktiopistolla toisen avustajan toimesta näytteen veto onnistui. Eli summa summarum, koin kaksi punktiopistoa. Ensimmäinen kätilö ei ollut kai koskaan näytettä ottanutkaan, koska toinen kätilö ruiskua täyttäessään kertoi ja ohjasi, kuinka se onnistuu. Minulla valui kyyneleet solkenaan, kun yritin olla urhea kivusta huolimatta. Se paineentunne siis oli niin iso, että se oli kipua ja tuskaa. Heti toimenpiteen jälkeen isoin paineen tunne hävisi ja alavatsa tuntui vain hieman aralta. Sain sairaslomaa punktio päivän ja siitä seuraavan päivän. Punktion jälkeen sairaalasta ulospääsyn jälkeen en tosin ollut enää ihan varma pääsenkö hengissä parkkihalliin asti. Paineen tunne tuli kävellessä takaisin alavatsa ja -selkäkivun kanssa. Ajattelin että hissukseen vain koitan hiipiä miehen käsipuolessa muutaman sata metriä parkkihalliin autoon istumaan, ja seurailemaan vointia, että meneekö helveltillinen olo levossa ohi. Sanoin miehelle: - me ei lähdetä 500m kauemmas sairaalasta ennen kuin olo normalisoituu. Vartissa onneksi normalisoitui. Sen jälkeen ei ole liiemmin tuntunut missään. Pistokohta on hieman arka, mutta paineen tunnetta ja kipuja ei ole sen koomin ollut. Lapsivettä ei ole tihkunut, eikä ole ainakaan nyt vuorokausi punktion jälkeen ollut yhtäkään infektio-oirettakaan. Huhhuh. Ei enää ikinä samaa! Tänään, eli punktiosta seuraavana päivänä uskalsin jo rauhalliseen tahtiin kävellä lähikauppaan, tästä tuli yhteensä vajaa kaksi kilometriä matkaa askellettua. Tuntuma vauvamahassa ei ole ihan normaali liikkuessa, mutta ei varsinaisesti ole kipujakaan. Tuloksia pitäisi tulla puhelimitse loppuviikosta, samalla otetaan tieto vastaan, odotetaanko tyttöä vai poikaa. Itselläni on tyttöolo, mutta saattahan se olla poikakin! Tuolla ei itsessään ole mitään väliä, kunhan muut uutiset olisivat hyviä. 😊

Ulkona on toista päivää ihan järkyttävä tuuli. Tänään tuulen mukana myös vähän vettä. Luulenpa että keitän teetä ja heittäydyn viltin alle kirjan kanssa lepäilemään. Kiitollinen olen siitä, että onpa punktion tulokset mitä tahansa, niitä on vihdoin tulossa. 

Toivotan kaikille lämpimien kesäpäivien pikaista paluuta! <3