Edellistä tekstiä kun kirjoitin, että odotan ultraa, joka oli siis nt- eli niskaturvotusultra ja että sen jälkeen voisimme kertoa muillekin odotuksesta jne. No ei se mennyt ihan niin. Osallistuin sikiöseulontatutkimukseen ensimmäistä kertaa ikinä. Kävin verikokeissa RV 9+2 ja niiden tulokset sitten ynnättiin menneellä viikolla nt-ultran tulosten kanssa yhteen. Hirveesti en noista ymmärrä, enkä sen tarkemmin tiedä verikokeiden tuloksia. Järkytyin syvästi. Saimme suhdeluvun 1:27 riskille 21-trisonomiaan. Eli downille. Sikiö itsessään näytti hyvältä ja vilkkaalta ja niskaturvotus oli normaalin rajoissa, kintut oli suorassa ja elimet paikoillaan. Kasvu vastasi viikkoja ja laskettu aika aikaistui päivällä. Istukka on etuseinässä. Koska veriseula kuitenkin hälytti, niin pakkohan asia on oman mielenrauhamme vuoksi tutkia loppuun asti. Nyt on sovittu aika lapsivesipunktioon kesäkuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle, eli n. kahden viikon päähän. Tuloksien saamisessa menee kuulemma noin viikko. Nyt on meneillään rv 13 + 3. Epämääräiset vuodot loppuivat onneksi kuin seinään edellisen päivitykseni aikoihin, eli rv 10 + 0 jälkeen ei ole tullut pisaraakaan ylimääräistä. Ensin siis pelkäsin rv 10 + 0 asti vuotojen kanssa, tuosta ultraan asti rv 12 + 5 asti oli seesteistä ja nyt ultrasta kolme viikkoa eteenpäin tuskailen lapsivesipunktion oton ja tulosten saamisen odottelun kanssa. Kätilö nt-ultrassa kysyi, että -miten sun pää kesti niiden vuotojen kanssa? Huonosti, mutta "kun ne saattavat olla ihan normaaleja alkuraskauden vuotoja" ja neuvolassakaan ei otettu asiaan mitään kantaa sen ainoan kerran kun olen sielä käynyt, niin ei kai siinä sitten mitään. Onneksi loppuivat. En ole voinut odotuksesta varsinaisesti iloita ja nauttia vielä ollenkaan, kun aina on jotakin pielessä. 😏 Jospa tämän koitoksen jälkeen helpottaisi. Raskaudesta emme edelleenkään ole kertoneet isovanhemmille tai muille lapsille. Vatsa alkaa olla tosin sellaisissa mitoissa, että hankala pitää kohta piilossa. 🙊 Emme halua huolestuttaa muita ihmisiä, kerrotaan sitten kerralla joko hyvät tai kaikki huonot uutiset. Aika naiivisti kyllä menin ultraan, että rutiini homma ja that's it. Ei ollut ei. En tiedä mitä seulat olisi sanoneet edellisissä odotuksissa, kun en ole niihin ennen osallistunut, ultrilla vain menty. Ja pelkällä ultralla tälläkään kertaa ei olisi mielipahaa tullut ollenkaan, vaan helpotus, että kaikki näyttää hyvältä.
Vointi muuten. Kesälentsun pukkasi päälle viimeviikolla. Se kaatoi sänkyyn kyllä ihan täysin pariksi päiväksi kuumeinen päivineen. Kun pääsin taas liikkeelle niin siitepöly alkoi vinkuttamaan ja ahdistamaan minua astman muodossa ja flunssan limaisuuden kanssa on kyllä ihan mukava kombo. Aivastuksia on riittänyt, mutta nekin onneksi vähenemään päin. Tukkoiseen nenään hain apteekista hypertonista nenäsumutetta, jossa ei siis ole mitään lääkeaineita, vaan on luomuversio, mutta en oikein tiedä auttoiko se mitään, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Tänään on ensimmäinen hyväntuntuinen aamu sitten viime keskiviikon. Nyt eletään siis keskiviikkoa, eli viikon tauti taisi olla. Raskauspuolen oireet on normaalin tuntuiset. Massu kasvaa ja aika harvaksi käy ne housut jotka enää mahtuvat jalkaan. Tilasin zalandolta pari viikkoa sitten mammafarkut ja parit mammalegginssit, seuraavaksi alettava tilaamaan yläosia. Nyt olen kaapista kaivanut "niitä telttoja joita koskaan en pidä päällä", jotta saan mahan pysymään piilossa. Joko olen täysin luulosairas, mutta minusta tuntuu, että välillä kun makoilen selällään jalat suorina, että pientä hentoista liikettä kohdussa tuntuisi, ei päälle päin tunnu mitään, vaan niinkuin sisäpuolella vain. Googlasin tuonkin asian ja asiasta ollaan vahvasti kahta mieltä internetin maailmassa. Jotkut uudelleen synnyttäjät ovat vakuuttuneita siitä että ovat tunteneet liikkeittä rv 13 alkaen, eivät kaikki tokikaan, ja sitten on joukko ihmisiä - en tiedä heidän lapsimääristään, mutta jotka kuitenkin kumoavat väitöksen tyystin. Mutta sanoisinko sitten näin, että vatsassani on tuntemuksia jotka eroavat suoliston liikkeistä, enkä tiedä mitä ne ovat. Mutta jos asiat menee hyvin, niin muutaman viikon päästähän tuota jo varmuudella liikkeet tuntuu. Voi itku, ihan vuoristorataa menee minun ajatukset, niin kovasti toivon että kaikki olisi hyvin! Aika pitkä matka on kuitenkin vielä siihen, että alkaisin miettimään vaunujen kuosia tai mitään muutakaan hankintoihin liittyvää.
Kevään voi kai laskea kääntyneen jo kesäksi. Olen laittanut muutamia kesäkukkia ulos, nurmikko on ajettu jo kahdesti. Omenapuut kukkii. On lämmintä. <3 Siitä tykkään. Vaikka auringossa olijaksi minusta ei ole, noin 15 edellistä kesää olen saanut kesäystäväkseni hyttysten ohella aurinkoihottuman. Vuosien kokeilujen jälkeen, olen huomannut että Vichyn aurinkovoide kertoimella 30 on paras. Se ei estä ihottamaa tulemasta, mutta se lievittää sitä. Apteekista saa.
Isommat lapset. Vanhin lapsi tekee kesätöitä. Seuraavaksi vanhimmalla on kohta mopokortti taskussa ja kesä lienee mennä päristellessä. Kolmanneksi vanhin tuskailee kasvikansion kanssa, joka pitää palauttaa ensi viikolla. Vielä pitäisi käydä keräämässä kielo, ketunleipä ja metsätähti (lue: äiti kerää). Samalla hän odottaa kovasti, että pääsee syksyllä johonkin tubejuttuun Helsinkiin. Oon ihan pihalla nuista tubehommista. Nuorimmainen haaveilee kesäristeilystä, joka on luvattu tehtäväksi.
Kaikesta negatiivisesta huolimatta, nuo vanhemmat lapset tuo tällä hetkellä puolison ohella paljon iloa ja hyvää tunnetta mun elämään.
 |
| Oman pihan omenapuu <3 |
