Kehysstressi

Tänään menen optikolle. Vähän sekavin tuntein. Tiedän että lähinäköni kaipaa linssien apuja ja hajataitto omaa korjaustaan. Eniten minua tässä mietityttää ei hinta vaan kehykset. Viimeisimmäksi selasin fb:n naistenhuoneen rillikuvaketjua läpi, että minkälaisia kehyksiä ihmiset näinä aikoina käyttää. Löysin tosi monet kivan näköiset, mutta hei, ei ne näytä samalta minun päässäni! Keskosen kokoisena syntyneenä mulle ei koskaan kasvanut leveää päätä. Siis oikeasti. Tuntuu että ihan mitkä vaan aurinkolasit tai silmälasit tulee kasvojen sivuilta noin sentin ohi. Lasten lasit taas jää noin sentin  liian kapeiksi. Huoh! Hatut on melkein yhtä vaikeita. Ja muhkeat huivit, hukun niihin.

Heräsin tänään pirteänä klo 4.30 keittelemään kahvia. Vein vauvan kanssa miehen klo kuudeksi töihin, jotta mulla on tänä sateisena päivänä auto käytettävissä optikkokäynnillä. Koen nyt kyllä ihanaa jännitystä siitä, että yhtäkkiä minulla onkin tämmöinen autollinen bonuspäivä ja voidaan vauvan kanssa liikuskella sinne sun tänne vaivatta. Minulla ei ole nimittäin ollut tällaista päivää puoleen vuoteen.

With all love ihan mahdottoman menevää perjantaita kaikille! 

Kukkajuttuja

Eläkeikäinen (ja vähän päällekin) äitini käveli pieni lapio ja sipulipussi kädessään viime syksynä pihallamme suurinpiirtein ensimmäisten lumihiutaleiden leijjaillessa maahan ja ihmettelin mitä ihmettä hän puuhastelee. - Etsin paikkaa narsisseille. 

-Okei, laita vaikka tohon. Ja siinä ne nyt on. Taimet kyllä nousi ajallaan, mutta takatalvi heitti yhtäkkiä 20 cm lunta toukokuun alkupuolella niiden päälle ja kukinta hieman viivästyi, mutta ei näköjään tappanut, koska eilen huomasin että hei, nythän ne narsissit kukkii. Tavallaan ihan kiva muisto viime syksyltä. Samalla reissulla äitini miesystävä vaihtoi äidin autoon talvirenkaat, minä olin viimesilläni raskaana, enkä jaksanut seisoskella pihassa yhtään. Tämän päivän sää tuota kuvaa ottaessa ei juuri sipulien istutushetkestä poikkea, muuta kuin että lunta ei nyt pitäisi sataa ja äitini on jossain 300 km päässä kyläilemässä ties kuinka monetta viikkoa ja vauva joka oli mahassa täyttää kohta 6kk. Olen myös kiitollinen, että mieheni veti eilen uudella trimmerillään vain tuosta kukan vierestä kasvistoa pois. 

Tällä hetkellä tuo on pihamme toinen kukka. Se toinen kukka on viimekesän miniorvokkiasetelmasta karannut itsensä villiksi päästänyt miniorvokki. Ai niin, siis voikukkiahan meidän pihassa riittää, mutta niitä ei lasketa. Lenkkeillessä olen nähnyt ihmisten pihoissa jotain tulppaanin näköisiä, minä kyllä haluaisin niitä. Perehdyttävä asiaan että miten niitä saa. 

Viimekesänä yritin keksiä käyttöä vanhalle perunalaatikolle ja laitoinkin sen asetelmatelineeksi.  Tämähän ei ole mikä tahansa perunalaatikko, vaan ihka aito ja oikea Lopen peruna laatikko jostain 1970-1980 vuosikymmeniltä, jolloin perunankasvastus elätti maanviljelijöitä Lopella, joihin isävainaanikin kuului. Miniorvokkiruukku oli viime kesän kyljellään maassa ja miniorvokit ikäänkuin "valuivat" sieltä. Oli ihan nätti. En yhtään tiedä miten tänä vuonna keksiisiin kukkia laitella. Koskaan ei voisi uskoa, että olen maanviljelijän tytär, koska minä en saa pysymään juurikaan mitään kasveja elossa, eikä minulla ole suurempaa kiinnostusta ylläpitää yrtti- ja muita tarhoja, vaikka ne olisivat tosi ihania. Vuosi vuodelta pihamme alkaakin näyttämään enempi pellolta. Viime syksynä sai lähdön muutama marjapensas ja yksi omenapuu. Tänä keväänä on jo lähtenyt kolme marjapensasta, silti jäi vielä viisi. Omenapuita on kaksi, kirsikkapuita yksi ja luumupuita kaksi. Pensasmustikka olisi kiva pihaan saada. 

-nimimerkillä hortonomi

Normiaamu (video)

Mun aamu rutiinit on aika samat oli pyhä tai arki. Tänä aamuna olin reipas ja tallensin elämääni kahden ja puolen tunnin askareista tiivistettynä reiluun neljään minuuttiin. En oo kovin taitava videoimaan, mutta tässä nyt kuitenkin kurkkaus minun aamuihin. Kuvaamiseen käytin kännykkää (iPhone X) ja iMovie videonkäsittelyohjelmaa. Taustarenkutus on youtuben tarjoamaa. Huomasin kyllä että tää on ihan liian pitkä, max 2-3min varmaankin riittäisi näihin, kun ei tämän kummempaa sisältöä ole :D











Enjoy! :D

Luonnon showtime

Ukkoset. Voi että minä tykkään niistä. Tykkään katsella ukkosta enemmän kuin jääkiekkoa. Tai mitään urheilua. Eilen iltapäivästä näin valtavia pilviä ja kipitin kiireesti hakemaan pyykit narulta vesisateen alta pois ja samalla mietin, että voi että jytisis nyt niin että tanner tömisee. Pöh. Kolme salamaa sain kahvini kanssa nauttia kesken ruoanlaiton ja se oli siinä. 









Seuraavia ukkosia odotellessa.

Arjen helmihetkiä

Pienet asiat, joita en aina välttämättä juuri sillä hetkellä osaa arvostaa ihan täysillä, mutta jälkeenpäin ajatellen, voi vitsit että oli kiva juttu! Tässä muutamia helmihetkiäni viime viikolta.

Kun olin siivonut koko päivän ja alkoi tympimään, ehdotin 9v tyttärelleni, että mitä jos laitetaan vauva vaunuihin ja kävellään lähikaupasta hakee jätskit. Helmeä. 

Juuri päätellyt villasukat. Itselleni. Arjen lomassa tehdyt. Ihanaa.

Kun on puuhasteltu koko perheen voimin pihatöissä koko päivä ja olo on iltapäivällä, että en kyllä yhtään tiedä mitä ruokaa jaksaisin laittaa eikä kaapissakaan oikeastaan ole mitään ja mies sanoo - Rakas, ei tarvii ja vie grillille syömään. 

Piha on vähän mullin mallin ja kesken, mutta vanhat luumupuut kukkii. 

Kun voi juoda iltakahvit lämpimässä auringossa. Vaikka vauva tuossa taustalla vähän vänkyröikin yöunille pääsyään. (klo 19.40)

Kun esikoinen täyttää 18 vuotta, enkä itse ole vielä ihan satavuotiaan näköinen. 

Arkea ja ikkunanpesuainevinkki

Teinin herästyskello alkoi tärisemään yläkerran lattialla klo 06.00. Mun mielestä hyvä yritys. Kello 10.00 kuitenkin vasta kävelee ovesta ulos koulua kohti. Mutta tästä tuli taas jällen kerran mieleen, että onneksi, tää tämmönen on kohta ohi. Kaikki maailman tsempit lapsille ja vanhemmille/huoltajille tähän viimeiseen kahteen kouluviikkoon! <3

Dplay. Mä en näe Wahlgrens världin viidettä tuotantokautta hankkimatta dplay plussaa, joka maksaa vajaa 5e/kk. Tuotantokautta on tehty kuusi jaksoa. Olkoot. 

Kesäkeli. Hankin sunnuntaina aivan mielettömän ihanassa auringossa pihatöiden lomassa itselleni aurinkoihottuman. Niin kuin joka kesä viimeiset 20 vuotta. Kutittaa niin maan pirusti! Kortisonivoide auttaa onneksi hiukan. Mutta mun pitäisi nyt sitten suojata iho vaatteilla ja varjolla ja olla olematta auringossa ja saamatta väriä ja yhyy. Aikaisempina kesinä tuo ei ole mennyt ohi koskaan, vaan kutiavat näppylät saapuvat aina uudelleen auringosta vaikka edelliset on parantuneet pois. Kohtalontovereita? Anyone? Onko tähän jokin taikakeino olemassa? Luin että kyypakkauksen kortisoni olisi tehokkaampaa kuin voide, en sitten tiedä. 

Liikunta. No nyt en sitten yhtäkkiä olekaan lenkkeillyt vaunujen kanssa kovinkaan reilusti, mutta hankin äitienpäiväaamuna salikortin netistä ja olen käynyt pumppaamassa rautaa kolmisen kertaa viikossa. Ihanaa lomaa vauva-arjesta karata noin vain tunniksi tai vähän reiluksikin omille teilleen. Näin eilen iltalehdessä kuvan mimmistä joka oli pumpannut itselleen ihan jäätävät reidet. Pitäsköhän itsekin tehdä pelkkiä jalkoja? 

Terveys. Varasin ajan optikolle. Siis apua! Huomasin jo muutama vuosi sitten, että jouduin viemään pienempiä etikettipränttejä kauemmas silmistäni, jotta näen zoomata. No nyt olen pitkin talvea ja kevättä tehnyt samaa vauvan kynsienleikkuun kanssa. Tuntuu että en näe lähelle, mutta ei niitä pieniä sormia kovin kauaskaan voi siirtää. Siksi siis optikolle. Tämä on sitä ikänäköä ja sukumme naiset on järjestäen melkein kaikki hankkineet "tiimarinlukulasit" siinä neljänkympin tietämillä. Mä meen silmäasemalle, koska, noh, bonuksia. 

Kotijutut. Pesin viime perjantaina ja lauantaina vauvantahtisesti rintamiestalon ikkunoita. En nyt jäänyt odottelemaan, että siitepölykausi on täysin ohi, koska sitähän kestää lähes koko kesän. Empiirisen tutkimukseni mukaan, paras tähän mennessä kohtaamani pesuaine ikkunoille on Miniriskin astianpesuaine. Tein sumutinpulloon sattumanvaraisen vesi-minirisk-seoksen ja toimi mainiosti. Apuna käytin ihan normi pesintä ja Kärcherin kuivauslastaa. Ei tarvinut rätillä pyyhkiä kuin nurkat ikkunoista, ei siis raidan raitaa jäänyt. Tein itseasiassa vastaavan huomion jo viimevuonna, kun käteni ei enää kestäneet fairya tiskauksessa ja hankittiin Miniriskiä tilalle, että kirkkaisiin juomalaseihin ei jäänyt lainkaan pisarajälkiä. Fairysta jäi, vaikka hyvin huuhtelinkin astiat. Meillä ei siis ole astianpesukonetta. 

Aurinkoista Tiistaita kaikille!

Toukokuun alun kuulumisia

Hyvää alkanutta Toukokuuta. 

Viimeksi kirjoittelin, että osallistun huhtikuun loppupuolella AMK esivalintakokeeseen. Kyseessä oli siis Soteli-esivalintakoe. Sain siitä 50,4 pistettä. Ei hajuakaan pääseekö tuolla jatkoon kohti  kesäkuun alun varsinaista valintakoetta. Koe oli helppo ennakkomateriaalin ja äidinkielen osalta, matikka ei ole minun vahvinta lajia, eikä englanti, joten niistä tuli aika vähän pisteitä. Tämä asia siis elää jossain takavasemmalla vielä muutaman viikon odottaen ratkaisua, johon en voi enää vaikuttaa.

Mutta sitten. Olette varmaan kuulleet Curly Girl Metodista? Minä aloin siihen. Facebookista löytyy Curly Girl Suomi niminen ryhmä, josta löytyy tietoa asiasta runsaasti. Omat hiukseni on aina olleet hieman laineikkaat. En nyt tiedä onko tavoitteenani mieletön kiharapilvi, mutta viikon metodia noudattaneena olen huomannut, että synnytyksen jälkeinen sulkasato loppui kuin seinään! Hiuksia ehti tippua noin 4 viikkoa kun aloin tähän CG-metodia noudattamaan. En tiedä olisiko sulkasato loppunut muutenkin, vai auttoiko metodi, mutta olen tyytyväinen. Lisäksi hiuksen kunto on parantunut jo tässäkin ajassa. Voin myöhemmin laittaa "ennen jälkeen" kuvia. Olen melko innoissani tästä harrastuksesta. Juuri tällä hetkellä tässä kirjoittelen pellavansiemengeeli cast päässäni. 

Liikuntapuoliasiaa. Lenkkarini viuhuu näköjään säännöllisesti  lastenvaunuja työntäen n. 120-150km kuukaudessa. Ei huono. Se 500km kävellen / vuosi tavoite on mahdollista jo syyskuuhun mennessä. Mieleni on alkanut myöskin halajamaan takaisin saliharrastukseen ja työhön paluun kannalta se olisikin järkevää, koska työni on melko fyysistä ja tarvitsen lihaskuntoa- ja voimaa. 

Kello on kohta puoli kahdeksan aamulla ja minun on aika alkaa marssittamaan matalia ihmisiä kohti oppivelvollisuutta. Kesälomiin on aikaa enää alle kolme viikkoa. Luojan kiitos! 

Aurinkoisia päiviä kaikille!