Tuntuu että aika menee ihan siivillä. Ilta tulee nopeasti, kuin myös aamu ja uusi kuukausi. Vaikka mieheni on kotona kolmatta viikkoa (isyysloma), tuntuu että kahdelle aikuiselle on hommaa kotona kyllä koko ajan. Ihmettelenkin, miten sain tehtyä kaiken yksin silloin kun mies oli töissä ja kun taas palaa töihin. Ihminen taitaa sopeutua mihin vain, koska muistaakseni minulla ei suuria ongelmia ollut saada kotia, lapsia, koiraa ja kissaa hoidettua + että perheelle valmistui lämmin ruoka iltapäivisin. Ja yleensä sain lumityötkin pihalla tehtyä päivän aikana. Päivät pitää vaan suunnitella etukäteen.
Meillä on täällä hiihtolomaviikko nyt meneillään, arki on hieman tavallista kiireisempää, kun matalat ei lähde aamuisin kouluun. Yhdeksän vuotias tytär lähti seurakunnan leirille, joka kestää yksi ja puoli vuorokautta. Muut ja muuten ollaan kotona. Haaveilen mielessäni risteilystä tms. arjesta irtiotosta, mutta tosiasia on se, että yksittäiset tuhkarokko tapaukset saa minut pysymään vauvan kanssa kotona - niin kauan kuin vauva saa rokotukset. Eli ensimmäisen vuoden aikana ei taideta paljon reissata. Voihan tuhkis tietty tulla vaikka kotikaupungin kaupasta, mutta pääsääntöisesti suomalaiset ovat saaneet rokotukset joitakin -60 luvulla syntyneitä lukuunottamatta.
Kelit ovat tälläkin viikolla suosineet, tai no.. Pihaa on joutunut hiekoittamaan, sulatussuolalla sulattamaan ja muutamia tunteja näyttämään rautalapion kärkeä, mutta on auringon kirkastama maisema silti nätti! ..kunhan vain malttaa poistua kotipihasta.
Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti