Aloitin hiusteni värjäämisen varmaan 14 vuotiaana. Eli noin 25 vuotta sitten. Siinä asti olen vain haaveillut omista hiuksistani. Niistä värjäämättömistä, koska ne oli sellaiset jotka ylipäätään heilui päässä tai hulmui jne. Tämä kuulostaa kyllä aika absurdilta. mutta on siinä vaan aika homma saada omat hiukset takaisin. En koskaan jaksanut kolmen sentin tyvikasvu vaihetta pidemmälle ja jotenkin tuntui, että hiukseni kasvavat tosi hitaasti, joten annoin oravanpyörän jatkua ja laitoin tai laitatin uutta väriä vanhan päälle. Huomasin siis että tyvikasvussa oleva oma hius oli aivan eri laatuista kuin värjätty, mutta sitten ajattelin, että värjätty on kuitenkin sitten juuresta asti "tasalaatuista", että menkööt. Vaikka värjäytin lähelle oman väriseksi, silti se oli jotenkin ihan hirveätä yrittää värjättyä hiusta kasvattaa pois. Värjätyt hiukset näyttävät minulla siis hyvältä noin viikon, sen jälkeen väri alkaa häviämään ja hiusten kunto on karsea vaikka niitä millä hoitaisi. Hiukseni ovat luonnostaan melko pehmeät ja ohuet kuin hämähäkinseitti + hieman luonnonkiharat. Ei siis mitään suoria hevosenjouhia. Värjäämisen jälkeen niistä tulee ennemmin tai myöhemmin elotonta roikkuvaa kuivaa hamppua.
Mutta nyt. Voi että. En ole kohta kahteen vuoteen värjännyt hiuksiani ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Latvoissa näkyy hiukan vanhoja blondeja raitoja enää. Eihän ne mitkään mielettömän runsaat ja äärimmäisen ihanat "wow" hiukset nytkään ole, mutta huomattavasti paksummat ja parempikuntoiset kuin 25 vuoteen! Voin pitää niitä vapaana auki miettimättä koko ajan miten ne menee pienessä tuulenpuuskassa, koska aikaisemmin ne eivät enää luontevasti palautuneet niin kuin ne olivat tai jos laitoin hatun päähän en voinut ottaa sitä koko päivänä pois (ellen ollut kotona peilin ääressä), koska hiukset on sen jälkeen laittamalla laitettava. Ihan siitä aloittamalla, että ne piti kastella ja föönailla päänahasta "irti", koska ne lässähtivät tosi pahasti. Tämä oli yläasteaikaan teinitytön itsetunnolle ihan hirveää. Olin kiitollinen, että naiset sai pitää siihen aikaan hattua sisälläkin. Enää ei ole noita ongelmia, voin laittaa pipon päähän niin kuin muutkin ihmiset ja ottaa sen pois ja hieman vain sormilla hasoa oikeaan suuntaan ja se on fine.
Otin tuon kuvan eilen (4.1.2018). Tein perusponnarin, nostelin/vedin hieman hiuksia ponnarissa ylöspäin ja tavallaan "revin" ponnarin isoksi, lakkaa perään, vähän lisää "revintää" ja se on siinä. Ihan mukava kotiponnari, eikä hävettänyt kauppareissullakaan. Kiharat tulevat itsellään, en ole tehnyt niitä millään. Päin vastoin, minun hiuksia ei tahdo suoristusraudallakaan saada suoriksi, tai saa, mutta tunnin päästä ne jo alkavat "vetäytymään" omaan aallokkoonsa. Vaati sisua ja periksiantamattomuutta saada itselleen omat hiukset takaisin, mutta minusta tämä kyllä kannatti ja mun itseni on paljon kivempi olla oman tukkani kanssa.
En ole hiustenvärjäystä vastaan, mutta minun kohdalla se ei vain ole toimiva juttu. Hoitokäsittely (en nyt muista sen nimeä) värjäyksen yhteydessä auttaa, mutta loppujen lopuksi sekin on käsittely, eikä koskaan pidä hiustani yhtä hyvässä kunnossa kuin mitä se on ilman mitään käsittelyjä, vaan ajan mittaan muuttuu myös elottomaksi käsitellyltä osuudelta. Eikä silläkään ollut merkitystä oliko väri kestoväri vai sävytys, molemmat aiheuttivat saman efektin.
Jos alan harmaantumaan, saatan joutua muuttaa mieltäni värjäyksen suhteen 🙈 Mutta se on siis ihan okei olla ihan vaan luomu ja olen hieman ylpeäkin tästä tukasta. Koskaan aikaisemmin en nimittäin ole ollut ja se kai on tärkeintä, että kun itselle on mukava ja hyvä, ajatelkoot muut miten vain, he eivät kuitenkaan elä minun tukkani kanssa. Tämmöinen tarina tällä kertaa. 😊
Be rohkeasti yourself!
-amazingmom
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti