Kevätväsymys

Olisi hei kiva, jos kevät tulisi vähän nopeammin. Kadut on loskassa ja kaikki on taas ihan harmaata ja mälsää. Pitäisi ja voisi sitä tätä ja tuota, esim vois vaihtaa verhoja, vois mennä lenkkeilemään loskaan, pitäs harjata tukka ja vois meikata. En nyt tiedä onko saamattomuus keväästä kiinni, vai mihin lie mehut on hävinneet. Sellaista on helppo syyttää, mitä ei ole. Mutta ajattelisinko kenties samoin vaikka aurinko paistaisi ja leskenlehdet työntyisi maasta. Harmittaisi ehkä vielä enemmän, jos ulkona olisi nättiä ja siltikään ei huvittaisi. Oisko tää nyt vaan laiskuutta. Tai kevätväsymystä. Kyllä. Kaamos ei minua väsytä, mutta kevät kyllä. Kevätväsymykseen auttaa säännölliset yöunet ja päivärytmi  - kunnes keho on tottunut lisääntyneeseen päivän valoon eikä enää väsytä. Noin luki tämän päivän iltalehdessä, tunnistin itseni helposti oirekuvasta - tämä on minun neljäskymmenes kevät, alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni.

Sain kuin sainkin itsestäni tehoja irti aamupäivällä ja kävin tytön kanssa reilun 5km vaunulenkillä. Kannatti, koska sen jälkeen oli pirteämpi olo. Olen hieman jäljessä 500km  kävellen / vuosi tavoitteestani, tänään on 72,5 sport trackerin kanssa käveltyä kilometriä kasassa. Nyt on käveltävä loppuvuosi n.1,5km joka päivä jotta tavoite on saavutettavissa. 

Ensimmäisiä leskenlehtiä odotellessa. Kuvan kukkanen on viimevuodelta. 

Minun päästöni

Kaikki mistä tulee savua, on pahasta sekä ilmastolle että terveydelle. Meidän vanhasta rintamiestalosta löytyy neljä tulipesää. Kolme talon lämmittämiseen ja saunan kiuas. Ulkosaunasta löytyy viides tulipesä ja ulkosauna siis lämpiää kesäisin puilla myös. Jos ei piipusta tule savua, niin talo lämpeää sähköllä. Auton pakoputkesta tulee pakokaasua. Nämä ilmasto asiat on nyt niin pinnalla, että jotenkin aika luontevasti olen alkanut ajattelemaan, miten sitä voisi vähillä päästöillä elää. Jätteenkierrätys on jo tuttu juttu, mutta noita muita voi vähän kehitellä ilmastomukavemmaksi.

1. Asuminen. Sähköä aurinkovoimalla. Tämä ajatus kutittelee minua kovasti. Sähkö ei saastuta, mutta on kallista. Tein nettitiedustelua ja ihan kätevästi löytyy markkinoilta koko n 120m2 omakotitalon energiantarpeisiin riittävä aurinkopaneelipaketti. Viidellä tonnilla saa aurinkosähköistettyä (asennettuna) koko talon. Siis kustannushinnan jälkeen ilmaista sähköä. Oiva säästökohde. Nostaa asunnon arvoakin. Hetki pitää vielä säästää aurinkosähköremonttiin ja paneelit kehittyy koko ajan herkemmiksi, jotta pilvisenäkin päivänä hyvin virtaa kertyy, mutta jos kahden vuoden päästä saataisi paneelit katolle. Minä tykkäisin kovasti. 

2. Autoilu. Vaihdettiin viime viikolla dieselauto etanoliautoon. Auto kulkee toki myös bensalla, mutta etanolia pyritään siihen ostamaan. Etanolin litrahinta on siinä reilun euron kieppeillä. Sitä kuluu hieman enempi kuin bensaa, mutta silti etanoli tulee halvemmaksi käyttää (n. 50c litra halvempaa kuin bensa tällä hetkellä). Etanolia myös tuotetaan suomessa (ABC-asemat esim laittavat ruuanjätteitä etanolijalostukseen), niin rahat ei karkaa ulkomaille. Toisaaltaan, meidän etanoliautossa on huoltoväli 10 000km välein, niin öljyä ja suodattimia siitä  maailmaan rasitteeksi tulee, mutta joka tapauksessa pakoputkesta tulee nyt vähempi päästöjä ja auton verot vuodessa on puolet vähemmän kuin dieselissä. Ihan päästötön ratkaisu tämä ei ollut, mutta vähempi päästöisempi kuitenkin. Ehkä seuraava automme sitten käyttää enempi sähköä kulkemiseen ja on entistä ilmastotaloudellisempi.

3. Minä. Hyötyliikunta. Olen tehnyt lupauksen itselleni, että kävelen vähintään 500km vuodessa. Se on päivässä reilu 1,3km. Minun lenkkipolulle osuu myös lähikauppa ja toistaiseksi kun yleensä olen lastenvaunujen kanssa liikkeellä, pienet ostokset kulkeutuu vaunujen ritsillä kotiin. Kevään ja kesän tullen on ihana kävellä torille ostamaan kaupungin tuoreimpia kasviksia. Tähän mennessä tänä vuonna olen kävellyt 62,5km sports trackerin kanssa. Siinä on saateltu koululaista kouluun, ulkoilutettu koiraa ja poikettu samoilla retkillä lähikauppaan hakemaan päiväruualta puuttuvia tarvikkeita. Niin ja vauva on tietenkin samalla nukkunut vaunuissa ja äidin raskauskilot karisee. 58,5kg näytti vaaka tänä aamuna. 

4. Ruoka. Punainen liha ei vissiin ole hyväksi. Mutta se on hyvää. Tässä meidän perheellä riittää hiomista. Kala on kallista, sitä ei pöydästä löydy joka kuukausikaan. Kanaa jaksan just ja just kerran viikossa kermakastikkeessa. Nyhtökaurat ja soijat on kokeilematta, mutta tutuista ruuista ehkä kasviksia voisin lisätä lautaselle enemmän ja vähentää sitä punaista lihaa. 

5. Paperi. Laskut sähköisinä, enkä tilaa paperilehtiä. 

6. Kulutustuotteet. Mitä en oikeasti tarvitse, en osta. 

Varmaan voisin päästöjä vielä monessa asiassa osaltani vähentää / olla tukematta, mutta olen minä jotakin asian eteen tehnyt, että lapsilla olisi tulevaisuudessa mukava maapallo elämiseen. 

Vuosi sitten ajettiin Kööpenhaminaan

Oi kevät, tule jo! Tänä maanantai aamuna ikkunasta näkyy mustaa, valkoista ja harmaan eri sävyjä. Jos ei n. 50 metrin päässä oleva männyn runko loistaisi ruskeana hankea vasten, väittäisin että maailmasta on loppunut värit. Siis niin tylsää. Aloin muistelemaan vuoden takaisia. Aurinko ei paistanut kyllä silloinkaan, mutta muuten maisema oli erilainen.

Vuosi sitten ajettiin miehen kanssa omalla pikku dieselillä Tanskaan. Herättiin aamuyöstä ja ajettiin Turkuun, josta keinuttiin päivälaivalla Tukholmaan. 

Oli tosi järkevää varata laivasta ikkunallinen hytti, koska vedettiin verhot sen ikkunan eteen kiinni ja mentiin nukkumaan. 

Tukholmasta suunnattiin yötä vasten kohti Malmöä. Ilma oli koko yön sateinen ja sumuinen. Oppaana toimi google maps.

Pysähdeltiin välillä huoltsikoilta hakemaan kahvia. 

Kahvi itsessään ulkomailla on kokemus. Siis aina. Ihan hirveen pahaa. :D 

Malmöstä mentiin sitten siltaa pitkin Tanskan puolelle. Yksi mun haaveista on ollut päästä ajelemaan Juutinrauman sillan yli. Se toteutui. 

Tanskan puolella suunnattiin Kööpenhaminaan. Käytiin keskustassa autolla pyörähtämässä, mutta Kööpenhaminassa on niukasti pysäköinti mahdollisuuksia autolle, niin ajettiin n 20km takaisin päin, jätettiin auto lentokentän valvottuun parkkiin ja tultiin taksilla takaisin keskustaan. Hotelli oli varattu etukäteen ja oltiin siellä pari yötä. Päivät vietettiin kävelemällä pitkin ja poikin Köpistä. Kertalleen käytiin syömässä kuvan Burger Kingissä. Hotellia vastapäätä oli Lidl ja jonkin verran haettiin sieltä paistopiste eväitä. Meille ei oo syöminen niin justiinsa, kunhan nyt jotakin mahan täytettä saa.

Historian havinaa, vanhat kivitalot on jotenkin niin tunnelmallisia.

Viehättävä kaupunki katuineen. Paljon kivijalkakauppoja ja ruokapaikkoja.

Kahvia, maistui se sitten miltä vaan..

 

Lisää kahvia.. ..pieniin kahviloihin oli mukava piipahtaa. Kuvan kahvila toimi myös fillarihuoltamona. 

Kysyin mieheltäni, että mihinköhän me päästäis tuolla junalla. Ei kuitenkaan lähdetty kokeilemaan vaikka mieli teki. 

Ihmiset liikkuu Kööpenhaminassa paljon polkupyörillä. Niitä on siis todella paljon. Ihailin tätä ilmiötä. Huomattiin kaduilla kulkiessamme useampikin polkupyöräkorjaamo. Kuvan pyöräteline on rautatieaseman nurkalla ja todellakin teline on kahdessa tasossa, koska yksi taso ei vain riitä, eikä tuokaan riitä. Mutta silti helpommin löytää polkupyörälle pysäköintipaikan, kuin autolle. Minä tykkäsin tästä reissusta ihan tosi paljon ja muistelen sitä mielelläni ja toivon, että vielä monta tuollaista reissua pääsisin elämässäni tekemään. Vaikkakaan diesel autoilu pitkin pohjolaa, eikä risteileminen lahtien yli autolautoilla ole kyllä millään tavoin ekologista. Pisto sydämessäni siitä. Käymisen arvoinen kaupunki ehdottomasti!