Kukkajuttuja

Eläkeikäinen (ja vähän päällekin) äitini käveli pieni lapio ja sipulipussi kädessään viime syksynä pihallamme suurinpiirtein ensimmäisten lumihiutaleiden leijjaillessa maahan ja ihmettelin mitä ihmettä hän puuhastelee. - Etsin paikkaa narsisseille. 

-Okei, laita vaikka tohon. Ja siinä ne nyt on. Taimet kyllä nousi ajallaan, mutta takatalvi heitti yhtäkkiä 20 cm lunta toukokuun alkupuolella niiden päälle ja kukinta hieman viivästyi, mutta ei näköjään tappanut, koska eilen huomasin että hei, nythän ne narsissit kukkii. Tavallaan ihan kiva muisto viime syksyltä. Samalla reissulla äitini miesystävä vaihtoi äidin autoon talvirenkaat, minä olin viimesilläni raskaana, enkä jaksanut seisoskella pihassa yhtään. Tämän päivän sää tuota kuvaa ottaessa ei juuri sipulien istutushetkestä poikkea, muuta kuin että lunta ei nyt pitäisi sataa ja äitini on jossain 300 km päässä kyläilemässä ties kuinka monetta viikkoa ja vauva joka oli mahassa täyttää kohta 6kk. Olen myös kiitollinen, että mieheni veti eilen uudella trimmerillään vain tuosta kukan vierestä kasvistoa pois. 

Tällä hetkellä tuo on pihamme toinen kukka. Se toinen kukka on viimekesän miniorvokkiasetelmasta karannut itsensä villiksi päästänyt miniorvokki. Ai niin, siis voikukkiahan meidän pihassa riittää, mutta niitä ei lasketa. Lenkkeillessä olen nähnyt ihmisten pihoissa jotain tulppaanin näköisiä, minä kyllä haluaisin niitä. Perehdyttävä asiaan että miten niitä saa. 

Viimekesänä yritin keksiä käyttöä vanhalle perunalaatikolle ja laitoinkin sen asetelmatelineeksi.  Tämähän ei ole mikä tahansa perunalaatikko, vaan ihka aito ja oikea Lopen peruna laatikko jostain 1970-1980 vuosikymmeniltä, jolloin perunankasvastus elätti maanviljelijöitä Lopella, joihin isävainaanikin kuului. Miniorvokkiruukku oli viime kesän kyljellään maassa ja miniorvokit ikäänkuin "valuivat" sieltä. Oli ihan nätti. En yhtään tiedä miten tänä vuonna keksiisiin kukkia laitella. Koskaan ei voisi uskoa, että olen maanviljelijän tytär, koska minä en saa pysymään juurikaan mitään kasveja elossa, eikä minulla ole suurempaa kiinnostusta ylläpitää yrtti- ja muita tarhoja, vaikka ne olisivat tosi ihania. Vuosi vuodelta pihamme alkaakin näyttämään enempi pellolta. Viime syksynä sai lähdön muutama marjapensas ja yksi omenapuu. Tänä keväänä on jo lähtenyt kolme marjapensasta, silti jäi vielä viisi. Omenapuita on kaksi, kirsikkapuita yksi ja luumupuita kaksi. Pensasmustikka olisi kiva pihaan saada. 

-nimimerkillä hortonomi