Oi kevät, tule jo! Tänä maanantai aamuna ikkunasta näkyy mustaa, valkoista ja harmaan eri sävyjä. Jos ei n. 50 metrin päässä oleva männyn runko loistaisi ruskeana hankea vasten, väittäisin että maailmasta on loppunut värit. Siis niin tylsää. Aloin muistelemaan vuoden takaisia. Aurinko ei paistanut kyllä silloinkaan, mutta muuten maisema oli erilainen.
Vuosi sitten ajettiin miehen kanssa omalla pikku dieselillä Tanskaan. Herättiin aamuyöstä ja ajettiin Turkuun, josta keinuttiin päivälaivalla Tukholmaan.
Oli tosi järkevää varata laivasta ikkunallinen hytti, koska vedettiin verhot sen ikkunan eteen kiinni ja mentiin nukkumaan.
Tukholmasta suunnattiin yötä vasten kohti Malmöä. Ilma oli koko yön sateinen ja sumuinen. Oppaana toimi google maps.
Pysähdeltiin välillä huoltsikoilta hakemaan kahvia.
Kahvi itsessään ulkomailla on kokemus. Siis aina. Ihan hirveen pahaa. :D
Malmöstä mentiin sitten siltaa pitkin Tanskan puolelle. Yksi mun haaveista on ollut päästä ajelemaan Juutinrauman sillan yli. Se toteutui.
Tanskan puolella suunnattiin Kööpenhaminaan. Käytiin keskustassa autolla pyörähtämässä, mutta Kööpenhaminassa on niukasti pysäköinti mahdollisuuksia autolle, niin ajettiin n 20km takaisin päin, jätettiin auto lentokentän valvottuun parkkiin ja tultiin taksilla takaisin keskustaan. Hotelli oli varattu etukäteen ja oltiin siellä pari yötä. Päivät vietettiin kävelemällä pitkin ja poikin Köpistä. Kertalleen käytiin syömässä kuvan Burger Kingissä. Hotellia vastapäätä oli Lidl ja jonkin verran haettiin sieltä paistopiste eväitä. Meille ei oo syöminen niin justiinsa, kunhan nyt jotakin mahan täytettä saa.
Historian havinaa, vanhat kivitalot on jotenkin niin tunnelmallisia.
Viehättävä kaupunki katuineen. Paljon kivijalkakauppoja ja ruokapaikkoja.
Kahvia, maistui se sitten miltä vaan..
Lisää kahvia.. ..pieniin kahviloihin oli mukava piipahtaa. Kuvan kahvila toimi myös fillarihuoltamona.
Kysyin mieheltäni, että mihinköhän me päästäis tuolla junalla. Ei kuitenkaan lähdetty kokeilemaan vaikka mieli teki.
Ihmiset liikkuu Kööpenhaminassa paljon polkupyörillä. Niitä on siis todella paljon. Ihailin tätä ilmiötä. Huomattiin kaduilla kulkiessamme useampikin polkupyöräkorjaamo. Kuvan pyöräteline on rautatieaseman nurkalla ja todellakin teline on kahdessa tasossa, koska yksi taso ei vain riitä, eikä tuokaan riitä. Mutta silti helpommin löytää polkupyörälle pysäköintipaikan, kuin autolle. Minä tykkäsin tästä reissusta ihan tosi paljon ja muistelen sitä mielelläni ja toivon, että vielä monta tuollaista reissua pääsisin elämässäni tekemään. Vaikkakaan diesel autoilu pitkin pohjolaa, eikä risteileminen lahtien yli autolautoilla ole kyllä millään tavoin ekologista. Pisto sydämessäni siitä. Käymisen arvoinen kaupunki ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti