Kuuma kesä alkaa onneksi kääntymään syksyn puolelle. Massu on kasvanut kohtuu hyvän kokoiseksi ja pullan potkut masussa ovat - sanoisinko tuntuvia. Helppo kesä odotuksen suhteen ei ole ollut. Sitten viime kirjoittelujeni jälkeen todettiin istukan sijaitsevan kohdunkaulan päällä ja se vuoteli muutaman päivän rasituksen yhteydessä, joten lääkäri määräsi lepoon. Istukan tilannetta seuraillaan äitipolilla, seuraava käynti on rv 28. Vuoto rauhoittui onneksi levolla ja uskon istukan nousseen ylemmäksi.
Noin kuukausi sitten huomasin oloni menevän noin muuten kummalliseksi, syke oli takykardinen ja muutamia kammiomuljauksiakin alkoi esiintymään, lihakset tuntuivat voimattomilta, iho kuivalta ja vatsa sekaisin viikkoja, voimat loppuu herkästi, enkä jaksa koko päivää ilman päiväunia, koska väsymyksen tullessa se on kohtuuttoman suurta. Pakko nukkua päivälläkin. Muistini pätkii ja pää tuntuu ajatusköyhältä. Itku saattaa tulla tosi herkästi. Öisin nukun mielestäni melko hyvin, mutta silti aamulla herätessä olo voi olla tosi uupunut. Hommasin aktiivisuusrannekkeen ja se näyttää että yhtenäinen unenpituuneni on noin 3h luokkaa öisin ja valveillaoloa on jonkin verran. Supistukset ovat lisääntyneet ihan superisti, myös pelkässä levossa. Tehtiin vähän labrakokeita ja kappas kappas, vanha ystäväni Basedow on taas aktiivinen. Se hoideltiin kertaalleen radiojodilla vuonna 2016. Kilpirauhasarvot itsessään ovat viiterajojen sisäpuolella, mutta vasta-aineet ovat yli viite-arvojen Basedown osalta. Tämän vuoksi nyt sitten seuraillaan vauvan sykkeitä myös, ettei nouse liian ylös, eli ettei pullakin muutu hypertyreoottiseksi. Painoni on noussut tähän mennessä raskautta 3kg.
Syön thyroxinia kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta annosta pudotettiin ihan vähän niin että syön ti ja pe vain 25 mikrogrammaa ja muina päivinä 50 mikrogrammaa, liikatoimintaoireiden vuoksi. Olen huomannut, että niinä päivinä jolloin syön pienemmän annoksen thyroxinia, pystyn kotitöitä tekemään ilman että syke nousee yli 120 / min. Ja niinä päivinä kun syön isomman annoksen, syke kohoaa helposti 120-140 tasolle, ihan vain kotitöissä. Aktiivisuusranneke näyttää tuolloin, että rasitus sykkeen osalta vastaa hölkkää, juoksua ym intensiivisiä aktiviteettäjä, vaikka todellisuudessa en ole juossut askeltakaan ja aika rauhallisesti toiminut ja kevyitä taakkoja kantanut kuten roskapussi ulos roskikseen, eikä siinä pussissa mitään tiiliskiviä ole. Hämmentävää.
Käyn tänään esittämässä toiveen sairausloman jatkolle, koska minusta ei kertakaikkiaan ole minkäänlaiseen työntekoon eikä vastuun ottoon vähäisten fyysisten sekä henkisten voimavarojen vuoksi. Tunnen oloni melko hyväksi, jos ei tarvitse stressata ylimääräisiä, kuten sitä että jaksanko huomenna töissä ja saanko kenties jopa lopputilin huonosta työskentelystä, jolle en itse edes voi mitään. Kun voimia ei ole, niin niitä ei ole. Tykkään olla ahkera ja tehdä työni kunnolla, nyt se ei onnistu hyvälläkään tahdolla. Kotona ei ole niin väliä vaikka pari juttua unohtuisikin ja aina voi heittää pitkälleen kun siltä tuntuu, eli voin hyvällä omalla tunnolla toimia juuri niin, kuin jaksan. Silloin ei mieli kärsi tilanteesta.
Kyllä tää tästä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti