Pöh. En mee. Se on työt nyt tällä erää tehty. Erinäisiä vaivoja on ilmaantunut, joista lääketieteen näkökulmasta vaarallisimmat lienee olla kivuliaat supistelut mielestäni melko raskaiden (n. 50kg-80kg ja vähän yli ja vähän alle) taakkojen nostelussa / siirtelyssä, varsinkin jos mukaan lisää hieman kiertoliikettä. Tosin kuluneen viikon aikana ihan rauhallinen kävelykin 2km jälkeen saa aikaan tunteen, että ei oikeastaan haluaisi ottaa enää askeltakaan. Huimausta on myös. Luulin sen johtuvan normaalistikin matalista verenpaineista, mutta itseasiassa verenpaineeni onkin noussut. Ei vielä liian ylös, mutta minulle tavallista reilusti korkeammat. Niitä pitää nyt seurata, että nouseeko ne liian ylös. Olis ihan eka kerta koko elämän aikana, jos niin kävisi. Normaalilukemat minulle on 95/50 luokkaa. Viimeisimmät oli nyt 125/75.
No mutta, nyt on sairausloma ja saan rentoilla, eikä tarvitse hermoilla omasta, masuaukki Elsan, työn ja työkavereiden puolesta. I'm thankfull.
Vauvajuttuja ei ole tullut vielä hankittua yhen yhtäkään. Ensin pitää saada pari juoksevaa asiaa pois must to do listalta, kuten auton uusi tuulilasi, auton katsastus ja huhtikuusta asti mourunneen kissan suvunjatko systeemit. Nuo tapahtuu tällä viikolla katsastusta mukaan laskematta, se on vasta ensi kuussa. Mutta ehkä ensiviikolla mieleni malttaa jo perehtyä vaunuihin, turvakaukaloon, itkuhälyttimiin ja isin prinsessa bodeihin.
Kelit ei nyt oikein helli, niin kuin varmasti jokainen Suomen taivaan alla on huomannut. Kutkuttaa kovasti mennä mylläämään kaupan lankalaareja. Keittää kahvit ja luoda silmukoita sukkapuikoille. Näillä ajatuksilla tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti