tiistai 9. lokakuuta 2018

Rv 33 + 2. Tiistai.

Oikeestaan odotan tosi kovasti, että osaisin otsikoida muutenkin kuin raskausviikon mukaan. Henkisesti olisin aika valmis kohtaamaan synnytyksen, mutta toki järjellä ja tieteen valossa se ei ole optimaalia vielä muutamaan viikkoon. Pulla myörii vilkkaasti mahassa. Pari edeltävää päivää tuntui että perätilassa on, eilen illalla liikkeet tuntuivat molemmissa kyljissä, joten ehkä poikittain oli. Oli tosi ähky olo koko päivän ja tuntui että syömiset nousee suuhun aina kumarrellessa ja välillä ihan seistessäkin, ehkä pulla poikittain tosiaan oli, kun kaikki ei tuntunut sopivan mahaan yhtäaikaa. Tänä aamuna herätessä olo oli paljon kevyempi ja helpompi. Yön nukuin hyvin vaikka luulin siitä tulevan tosi vaikean. Illasta kramppasi aika napakasti muutamaan otteeseen.

Koira herätti tänä aamuna klo 4.57. Havahduin määrittelemättömän ajan aikaisemmin, kun koira tuli puolison ja minun väliin selkäni taakse sänkyyn makoilemaan - niin kuin se tekee joka aamu(yö). Se näykki minua hiuksista niin kuin joka aamu(yö), mutta en ollut huomaavinani tänä(kään) aamuna ja sesse tyytyi jatkamaan uniaan. Siinä meidän välissä. Klo 4.57 ihmisen paras ystävä hyppäsi lattialle ja kiersi sängyn kasvojeni puolelle. Kyljellään kun nukun. Minusta vaikutti siltä, kuin se olisi yrittänyt sanoa "nouse nainen ylös, vie minut ulos ja keitä isille kahvia ja puuroa". Näin toimin. Tämä aamu oli tismalleen minuutilleen ja toiminnoilleen toisinto eilisaamusta. Vaimo matskua ehdottomasti, kosintaa odotellessa. 😁 Koiran käytöksestä en kyllä diggaa. Se on ongelma siinä kohdin kun pulla on arjessa mukana. Minusta on mukavempi imettää makuullaan ja koiran kanssa se ei tule onnistumaan. 

Nyt kello on vajaa aamuysi, olen putsinut kissanhiekkalaatikon, tiskannut aamutiskit, pessyt koneellisen pyykkiä. Pyykistä tuli mieleen vaatteiden sopimattomuusongelma. Näin tälleen talven kynnyksellä. Ainoastaan yksi tuulitakki mahtuu enää vetoketju hieman irvistellen päälleni. Koin henkistä kollapeerausta, kun lueskelin postin tuomia mainoksia syys- ja talvitakeista. Kaikkee ihanaa on tarjolla just silloin kun mikään ei mahdu päälle. Tai mahtuu toki jos ostaa riittävän isoja, mutta n. 100e ostohinnalla voin pahoin ajatuksesta, kun laskettuun aikaan on reilu kuusi viikkoa, että tulee takille hintaa 15e tai vähän reilu / viikko. Kun sittenhän takki on yhtäkkiä ihan hirveen iso eikä sitä voi enää pitää päällä. Minä ainakaan. Kävin kiertämässä viikonloppuna kirpputorilla ja löysin passelin Vilan pitkän talvitakin 12e hintaan. Kelvanneen tämän noin puolitoista kuukautta. Omassa pihassa kuljen takeissa jotka ei mahdu kiinni, mutta kauppareissulla haluasin näyttää vähän "paremmalta". 

Maisema on muuttunut värikkääksi. Tämän päivän päiväohjelmassa ulkoilun osalta mulla on koirankakkojen keräämistä pihasta ja voisi taas pilkkoa vähän polttopuita. Minä rakastan puuhellan lämmitystä. Kyllä mies puut kantaa ja pilkkoo kirveellä myös ja jää sitä hommaa hänellekin yllin kyllin vaikka vähän välillä osallistunkin, mutta mulla kun nyt on tätä aikaa. Ja olen huomannut että halonhakkuu on jotenkin sopivampaa liikuntaa kuin lenkkeily näillä raskausviikoilla.  Siivoaminenkin on raskaamman tuntuista. 

Kilpirauhanen oli kontrollilabroissa noin viikko sitten vajonut liikaa vajaatoiminnan puolelle. Ehkä mun olo olikin aika vetämätön siinä, kun nyt on paljon reippaampi, kun tyroxiini annosta vähän nostettiin. Ja mahakin toimii paremmin. Lukemat oli tsh 2.75 (pitää olla 2 tai alle minun kohdallani) ja T4V oli 16. Basedow vasta-aineet oli nyt rauhoittuneet hyvälle tasolle 2 piste jotain. Toisella kolmanneksella ne oli yli 4. En tiedä mikä sitä heiluttaa. Ressiä on ainakin ollut vähemmän, kun ei ole tarvinut miettiä jaksamista vaan sai olla saikulla äitiysloman alkuun asti, joka alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten. Kelalta en ole vielä saanut päätöstä äitiystileistä, mutta eiköhän se kohta piakkoin laatikkoon kolahda sekin. 

Hyvää syystiistaita itsekullekin. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti